joidenkin mielestä intohimon ja pakkomielteen välillä on hiuksenhieno raja. Ensinnäkin, mikä on ero?

löysin hienon selityksen, jota aion käyttää tässä kehystämään loput tästä postauksesta.

intohimo-kun ihmiset ihailevat sinua sen vuoksi

pakkomielle-kun teet sitä liikaa ja ihmiset pitävät sinua outona

kuitenkin, miten ihminen todella vaikuttaa teollisuuteen, kulttuuriin, sukupolveen, jossa ihmiset eivät pidä itseään outoina? Varsinkin, kun se, mitä haluat olla intohimoinen/olla pakkomielle on erilainen kuin mitä kaikki muut tekevät.

mitä tapahtuu, kun on kirjaimellisesti ainoa, joka tekee mitä tekee? Jatkatko, koska uskot niin vahvasti siihen, mitä teet? Jatkatko, koska tiedät, että sinulla on kyky ja mahdollisuus vaikuttaa moniin ihmisiin hyvin positiivisella tavalla? Jatkatko, koska rakastat sitä, mitä teet, ja mitä enemmän teet sitä, sitä enemmän näet potentiaalia?

kuinka kauan pidät jotain ennen kuin päätät, ettei se ole sen arvoista? Kuinka usein ja kuinka paljon kuuntelet toisten mielipiteitä? Pyydätkö apua ystäviltäsi ja perheeltäsi? Uskovatko he matkaasi?

uskon todella, että ero intohimon ja pakkomielteen välillä on hiuksenhieno. Uskon, että eri ihmiset määrittelevät sen eri tavalla.

miksi esitän tämän kysymyksen? Myönnän, että ihmiset pitävät minua outona. Minua on pilkattu, mutta teen mitä teen, koska rakastan Frisbeen heittämistä. Se on minulle kuin meditaatiota. En heitä vain siksi, että se on hauskaa. Heitän, koska olen hyvä siinä ja koska haluan olla parempi siinä.

pitävätkö ihmiset minua outona, koska suhtaudun intohimoisesti frisbeehen, eivätkä he ymmärrä frisbeetä? Vai pidetäänkö minua outona, koska frisbee on minulle pakkomielle? Ensimmäinen, koska en pidä tätä pakkomielteenä. Minusta pakkomielle tarkoittaa, että se vaikuttaa sinuun ja läheisiisi negatiivisella ja haitallisella tavalla.

Toki Frisbeen harrastaminen on maksanut minulle tuhansia dollareita. Toki se on vienyt paljon aikaani, että olisin voinut käyttää ystävyyssuhteiden ja ihmissuhteiden kehittämiseen. Olen epäilemättä menettänyt ihmissuhteita sen vuoksi, että käytän aikaa siihen, mitä rakastan. Ihannetapauksessa haluan saada mahdollisimman monta ihmistä elämässäni mukaan kiekkourheiluun. Minulle se on aktiivista elämää. Vitsailemme syystä ”kun pallo uneksii, se uneksii olevansa frisbee”. Ei ole muuta lelua kuin frisbee.

joten kysyn teiltä, mikä on mielestänne intohimon ja pakkomielteen ero?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.