tutkimme rhbmp-2: n(rekombinantti ihmisen luun morfogeneettinen proteiini-2) vaikutusta huokoisessa poly (DL-maitohappo) – implantaatissa luun muodostumiseen kriittisen kokoisessa viassa säteisdiafyysissä kaniineilla. Kahdenkymmenen millimetrin pituinen yksipuolinen segmentaalinen vika syntyi säteellä yhdeksässäkymmenessäkuudessa luurankomaisesti kypsässä Uuden-Seelannin Valkoisessa kanissa. 48 kania arvioitiin neljän viikon kohdalla ja 48, kahdeksan viikon kohdalla. Kumpanakin ajanjaksona tutkittiin kuutta ryhmää. Vika jätettiin tyhjäksi yhdessä ryhmässä (kontrolli), vika täytettiin autogeenisella kortikkokansellisella luusiirteellä yhdessä ryhmässä ja vika täytettiin huokoisella poly(DL-maitohappo)-implantilla, joka sisälsi nolla, seitsemäntoista, kolmekymmentäviisi tai seitsemänkymmentä mikrogrammaa rhBMP-2: ta (yksi ryhmä kutakin). Röntgenkuvat vioista tehtiin kahden viikon välein. Prosenttiosuus kokonaispinta-alasta vika, joka oli radiopaque määritettiin käyttämällä atk radiomorfometria, ja tämä prosenttiosuus käytettiin kvantitatiivinen mitta laajuus uuden luun muodostumista vika. Tämän jälkeen rhbmp-2: n vaikutukset olivat annoksesta ja ajasta riippumattomia (p < tai = 0, 05). Vikoja, joita oli hoidettu joko kolmellakymmenelläviidellä tai seitsemälläkymmenellä mikrogrammalla rhBMP – 2: ta, oli huomattavasti enemmän (P < tai = 0.05) radioaktiivisuuden alue kuin viat, joita oli hoidettu joko nolla tai seitsemäntoista mikrogrammaa rhBMP-2: ta. Mitään merkittävää eroa ei havaittu kolmellakymmenelläviidellä tai seitsemälläkymmenellä mikrogrammalla rhBMP-2: ta käsiteltyjen vikojen ja autogeenisella siirteellä täytettyjen vikojen välillä. Paranemista ja luun muodostumista tutkittiin sekä histologisesti että histomorfometrisesti. Neljän viikon kuluttua polarisoitu valomikroskopia paljasti Poly(DL-maitohapon) jäänteitä vain vioista, jotka oli täytetty implantilla, joka sisälsi nolla mikrogrammaa rhBMP-2: ta. 8 viikon kohdalla rhbmp-2-annoksesta riippumatta Poly(DL-maitohappo) ei ollut havaittavissa histologisessa tutkimuksessa. Monitumaisten jättisolujen esiintyminen oli Poly(DL-maitohapon) aikaansaaman tulehdusreaktion tunnusmerkki. Neljän ja kahdeksan viikon kohdalla oli myös makrofageja ja lymfosyyttejä. Soluvasteen voimakkuus neljän viikon kohdalla viittasi näiden solujen ja rhBMP-2-annoksen väliseen käänteiseen suhteeseen.toisin sanoen monitumaisia jättisoluja näytti olevan enemmän vioissa, joita hoidettiin nolla mikrogrammaa rhBMP-2: ta kuin vioissa, joita hoidettiin seitsemälläkymmenellä mikrogrammalla rhBMP-2: ta. Kahdeksan viikon kohdalla monitumaiset jättisolut olivat harvinaisia vioissa, joita hoidettiin seitsemällätoista, kolmekymmentäviisi tai seitsemälläkymmenellä mikrogrammalla rhBMP-2: ta. Histomorfometriset tiedot neljän ja kahdeksan viikon kuluttua osoittivat, että luunmuodostuksen määrä seitsemällätoista, kolmellakymmenelläviidellä tai seitsemälläkymmenellä mikrogrammalla rhBMP-2: ta hoidetuissa vioissa vastasi määrää autogeenisella siirteellä hoidetuissa vioissa ja oli huomattavasti pienempi (P < tai = 0, 05) käsittelemättömissä vioissa ja vioissa, joita hoidettiin nolla mikrogrammalla rhBMP-2: ta (p < tai = 0, 05). Kahdeksaan viikkoon mennessä vain 35 ja 70 mikrogrammaa rhBMP-2: ta oli palauttanut cortices-ja luuydinelementtejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.